Search
  • FlipEra

Etä- ja verkkotyöskentelyn Outo Laakso

Updated: Mar 3



Etä- ja verkkotyöskentelyyn liittyy paljon virtuaalirivien välissä olevia merkityksiä ja tekijöitä, joita kaikkia ei osata vielä täysin nimetä. Etä- ja verkkotyöskentely ei ala aina vain sujumaan itsestään, kun verkkoyhteydet ja tekniset asiat on saatu kuntoon. Tämän poikkeuksellisen vuoden ansiosta tämä on nyt käytännössä koettu monissa organisaatioissa.


Etä- ja verkkotyöskentelyn nimeämättömiä ja näkymättömiä häiriötekijöitä voidaan kutsua harmaan alueen tekijöiksi. Ne ovat epämääräisiä kaiken kietovaa sumua, jotka eivät kuitenkaan näyttäydy riittävän selkeästi, jotta niitä voisi helposti ymmärtää. Monet nyt suuremmissa määrin etä- ja verkossa työskentelyä tehneistä tietävät ja aistivat jonkin selittämättömän tekijän olevan siellä haastamassa verkkotyöskentelyä, mutta niistä ei oikein tahdo saada mistään kiinni.


Mitä siellä Harmaalla Alueella sitten on?

Harmaan alueen salakavalat häiriötekijät vaikuttavat muun muassa siten, että verkkopalaverin tai webinaarin jälkeen olo saattaa olla hämmästyttävän uupunut. Jotkut myös kokevat ahdistusta tai jopa suuttumusta, vaikka verkkotapaamisessa ei olisi tapahtunut mitään tunteita nostattavaa. Voiko paikallaan tietokoneen ääressä istuminen saada aikaan tällaisia tunteita? Ollaanhan sitä ennenkin istuttu koneen ääressä kirjoittamassa pidempiä aikoja, eikä siitä seurannut tällaista olotilaa. Mitä ihmettä tämä on?


Etä- ja verkkotyöskentelyn lisäännyttyä videoyhteydenotot verkossa kasvoivat nopeasti. Digitaalisen väylän kautta kommunikointi ja viestintä on erilaista kuin pelkkä itsekseen koneella työskenteleminen tai puhelimessa puhuminen. Toisen näkeminen ruudun kautta tekee siitä täysin erilaista, sillä aivomme pyrkivät tulkitsemaan näkemäänsä sen perusteella, miten kunkin aivot ovat aikaisemmin tottuneet tulkitsemaan vuorovaikutustilanteita. Aivomme ymmärtävät, ettei toinen ole edessämme kasvokkain, mutta ne eivät pysty muuttamaan vuosien aikana lähes automaattiseksi opittua sanattoman viestinnän tulkintaa.

Alitajuisesti silmämme etsivät ruudun kautta pieniä eleitä, inhimillisiä ilmeiden värejä, kasvoilta välittyviä hienovaraisia sanattomia viestejä aivojemme tulkittavaksi, mutta niitä ei ole.

Hienovaraiset mikroilmeet ja -eleet sekä kehonkieli vaikuttavat kaikkeen vuorovaikutukseen. Olemme vuosituhansien saatossa oppineet lukemaan näitä sanattomia merkkejä toisistamme automaattisesti. Aivomme tekevät lukemisen usein ilman, että edes ajattelemme sitä. Etä- ja verkkotyöskentelyssä nuo signaalit saattavat olla lähes kokonaan poissa.

Jos tekniikassa tai valaistuksessa on puutteita ja kuvan laatu on huono, harmaan alueen tekijöiden haitallinen vaikutus lisääntyy verkkovuorovaikutuksessa. Myös se, että puhuja katsoo puhuessaan tietokoneen ruutua kameran sijaan, välittää vastaanottajan aivoille vaikeasti tulkittavaa informaatiota. Olemmehan tottuneet, että puhuessa puhuja yleensä katsoo keskustelukumppaniaan silmiin eikä pälyile sivuille tai tuijota kiinteästi alaviistoon. Mitä jos keskustelukumppani tekisi näin, kun ollaan oikeasti kasvokkain? Minkälainen kuva tulee ihmisestä, joka ei nosta katsettaan vaan tuijottaa poikkeuksetta alaspäin, leuka torjuvasti keskustelukumppania kohti tai katsoo ohi?

Huono valaistus voi luoda puhujan kasvoille myös luonnottomia varjoja tai valoa ja vastaanottajasta saattaa tuntua, että hän puhuu Mustakaavun tai Draculan kanssa. Efektiä saa mukavasti lisättyä, jos ääniyhteys temppuilee, ei käytetä sankaluuria ja kannettavan mikrofonin kautta tuleva ääni kiertää ja kaikuu kuin haudan takaa.

Kun useita harmaan alueen tekijöitä toteutuu etä- ja verkkotapaamisessa täysin tai osittain, aiheuttavat ne usein häiriötä vuorovaikutukseen sekä selittämätöntä ahdistusta ja pahoinvointia. On saavuttu robotiikasta tuttuun Outo Laakso -ilmiöön (Uncanny Valley).


Ruudun takana ei ole robotti, mutta ei siellä oikein vaikuta olevan ihminenkään. Aivomme eivät kykene tulkitsemaan näkemäänsä tai ymmärtämään verkon välityksellä näkyvää konseptia. Ihmismäisiä piirteitä on liikaa, mutta ne eivät ole tasapainossa keskenään ja se herättää epäluuloa, vastenmielisyyttä ja torjuntaa. Järjellä ymmärretään, että ruudun toisella puolella on ihminen, mutta muun muassa edellä mainittujen tekijöiden vuoksi hän vaikuttaakin enemmän virtuaalihahmolta, jossa on jotain vialla.


Tunteemme ja asenteemme juontuvat vahvasti sanattomista signaaleista, joita keräämme keskustelukumppaneistamme vuorovaikutuksen yhteydessä. Digitaalinen ympäristö vääristää tai jopa hävittää näitä sanattomia signaaleita. Tämä viallisuuden tunne saattaa herättää meissä alitajuista pelkoa, ahdistuneisuutta tai jopa vihaa. Pahimmillaan nämä digitaalisen ympäristön herättämät negatiiviset tunteet saattavat alitajuisesti kohdistua linjan toisessa päässä olevaan kollegaan, vaikka normaalissa ympäristössä henkilöä ei olisi kokenut lainkaan ärsyttäväksi tai oudoksi. Tällä taas on vaikutusta koko organisaation verkkotyöskentelyn kulttuuriin.


Jos Oudon Laakson mekanismia ei tiedä ja tunnista, voi verkossa työskentely olla todella rasittavaa. Uuvutamme itsemme etsimällä tiedostamattamme pieniä puuttuvia signaaleja. Kun ilmiöstä on tietoinen, voi minimoida negatiivisia vaikutuksia, joita digitaalinen työskentely ympäristö lähes poikkeuksetta aiheuttaa. On tärkeää, ettei verkossa työskentelyä pidä samanlaisena kuin kasvokkain työskentelyä. Verkossa on hyväksyttävä tietynlainen työskentelyn suoraviivaisuus. Kun oppii olemaan ilman kasvokkain viestinnän sävyjä ja tasoja, voi helpottaa tuntuvasti käytännön etä- ja verkkotyöskentelyä sekä edistää koko organisaation verkkotyöskentelyssä jaksamista.


Muun muassa näillä keinoin voi välttää Outoa Laaksoa tai minimoida sen vaikutusta etä- ja verkkotyöskentelyssä:

  • Varmista, että tekniset edellytykset ovat parhaat mahdolliset - Hyvä verkkoyhteys, kamera, videokuva ja ääni.

  • Käytä kuuloke – mikrofonia (sankaluuri, headset) ja ole ylpeästi Mauno Ahonen - Erikoista, mutta jostain syystä kuulokkeet juurruttavat verkko-osallistujat vahvempaan ihmisyyteen verkossa.

  • Tarkista, että valaistus tulee edestäsi kasvojasi kohden - Älä asetu niin, että ikkuna tai muun valonlähde on takanasi (vastavalossa). Jos mahdollista, rakenna etätyöpiste / verkkostudio ja panosta valaisuun.

  • Kun puhut, katso kameraan - Voi tuntua tavalliselle ei-esiintyjälle aluksi vähän hölmöltä, mutta on todella tärkeää.

  • Pyri asettamaan kamera kasvojesi tasalle, mieluummin hieman yläviistoon kuin liian alas.

  • Vältä visuaalista taustahälyä - Valitse mahdollisimman neutraali tausta. Sovelluksien valmiit taustakuvat ovat usein häiritseviä, sillä ne eivät seuraa henkilöiden liikkeitä riittävän hyvin.

  • Sammuta kamera tai jäädytä kuvasi esittelyjen ja tutustumisen jälkeen, jos videokuva ei ole ehdottoman tarpeellinen.

Lähteitä ja mielenkiintoisia artikkeleita:

https://yle.fi/uutiset/3-11214561

https://ideas.ted.com/zoom-fatigue-is-real-heres-why-video-calls-are-so-draining/

https://news.stanford.edu/2021/02/23/four-causes-zoom-fatigue-solutions/


Lisätty lähde 3.3.2021

22 views0 comments